Sopivasti pilvisen sään rohkaisemina suuntasimme nokat kohti Pohjois-Espoota Maikin ja Myy Pikkusen kanssa. Onnistuneen kävelyn edellytys (ainakin tiettyinä päivinä) on kunnollinen ylimääräisen energian purkaminen päättömällä edestakaisin kaahottamisella. Poikettiin siis ensin Luukin koirapuistoon. Tärkeiden kaahoittelu- ja nuuskuttelubisnesten jälkeen hurautettiin vähän matkan päähän Kaitalammelle, joka kierrettiin ympäri. Jopa vettä inhoava Maikkinen saatiin kastelemaan tassunsa, kun näki mammankin niin tekevän. Syypäänä epäilemättä myös kuumuus, karva alkaa olla siinä mitassa että varmaan elokuussa pääsee taas nyppimään, vielä ei suostu reisistä lähtemään. Juoksukuvia yritin jälleen epätoivoisesti ottaa, mutta ei pysy kamera eikä kädetön kuvaaja noiden kahden vauhdin huumassa mukana, tuloksena on epämääräinen musta klöntti jossain päin kuva-aluetta, sekä vielä epämääräisempi ruskea klöntti..
Kaitalammella oli luonnollisesti täysi hulina päällä, vaikka metsälenkin saimmekin tehdä täysin itseksemme. Maisemat olivat niin hulppeat kalliolta, että allekirjoittanut päätti suosiolla ottaa pienen hengähdystauon estääkseen kameraa valahtamasta kesäuinnille. Luulen ansainneeni tällä reissulla ainakin muutamaksi päiväksi YkkösEmäntä-tittelin karvanaamojen keskuudessa, sen verran leppoisaa on meno kotirintamalla ollut metsäpolkujen tallaamisen, kallioiden kapuamisen ja puistossa rallattelun jälkeen.
Snautserimaista 