Pitkästä aikaa

Hieman on taas vierähtänyt aikaa, varsinkin kun otin tavoitteekseni keväällä tämän blogin päivittää.. Hyvällä tahdollakaan ei voida enää puhua keväästä, mutta jospa aktivoituisin vähän ja saisin tänä vuonna sen synttäripostauksenkin tehtyä, ja ajallaan. Käsittämätöntä ajatella, että Maikki täyttää jo kolme vuotta. Aika menee kyllä todella nopeasti. Syksyllä pitäisi hoitaa vielä se roikkumaan jäänyt silmätarkastus pois alta, niin on sitten kaikki tutkittu. Lonkat ja kyynärät kuvattiin jo aiemmin, A/A ja 0/0. Toivottavasti ei tarvitse taas vähään aikaan tehdä tutkimuksia jotka vaativat rauhoituksen, olen aika skrode tyyppi, mutta rauhoituksesta heräileviä, pöllähtäneitä eläimiä en meinaa handlata. Tekee joka kerta pahaa nähdä, kun toinen taistelee viimeiseen asti nukahtamista vastaan ja toisaalta pakottaa itsensä liikkeelle aivan polla sekaisin.

Mitähän meille kuuluisi, eipä mitään ihmeempiä. Höpöilytokoiluja tehdään aina iltalenkillä vaihdellen eri kentillä, ja aiempaan verrattuna tuntuu, että Maikki tykkää nykyään enemmän. Ehkä siksi, ettei vaatimuksia oikeastaan ole vaan pidetään vain hauskaa. Tosin enhän mä koskaan ole oikeasti tähdännyt mihinkään, korkeintaan villeissä kuvitelmissani. Tosiasia on, että vaikka ihailen suuresti tokokoirakkoja niin mun hermojärjestelmä ja pikkutarkkuus ei riitä lähellekään sitä tasoa. Sydäntäsykähdyttävää mulle siis on, kun Maikki pysähtyy tutulle polulle joka vie hiekkakentälle jossa usein harjoitellaan, ja katsoo mua kulmien alta merkiksi siitä, että tunnistaa paikan. Se riittää meille.

Aktivoitua pitäisi MEJÄ-touhujen osalta, kesätyö ja aamuneljän herätykset ovat vain hyvin imeneet mehut allekirjoittaneesta ja veret kököttävät pakastimessa muistuttaen syyttävästi olemassaolostaan kun kaivelen jätskipakettia ylähyllyltä… Seliseli. Autottomuus hieman haittaa tätä tekemistä, täältä Etelä-Espoosta kun ei pahemmin rauhallisia metsätien pätki löydy, eli porukoiden avun varassa mennään. Noh, jospa seuraavalla Luukin reissulla sitten. Ostin oikein hienon (ja kalliin) kirkkaan pinkin jälkiliinankin Murresta, täytyy sekin päästä korkkaamaan ihan siinä oikeassa hommassaan.

Nyt meitä ilahduttaa hoitokoiraksi saapunut porukoiden kääpiövillis Myy Pikkunen. Juoksuhuuruissaan tuo ilmeisesti kuvittelee Maikin olevan potentiaalinen sulho, sen verran innokkaasti testaillaan omaa viehätysvoimaa isosiskoon. Kaikki muu menee Maikin mielestä, mutta useita minuutteja jatkuvat perusteelliset korvanpesuoperaatiot saavat jossain vaiheessa snautserin kommentoimaan kriittisesti villiksen touhuja.

IMG_2228 IMG_2254

Kaverukset Töpsö&Piisamirotta                                Edes tuolin alle ei pääse pakoon pesua..

IMG_2237IMG_2245

Silkkiniityllä kesäkuun alussa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s