Hieman on aikaa vierähtänyt viimeisestä merkinnästä, mutta pyhät ja uusivuosi on nyt lusittu ja pikkuhiljaa alkaa tottua uuteen vuosilukuunkin. Raketteihin Maikkis suhtautui onneksi rauhallisesti, vaikka saikin ensimakua jo hyvissä ajoin ennen uuttavuotta, täytyyhän niitä raketteja ostaa muutamakin satsi ja testata etukäteen. Mikähän siinä on, että pitää kaiken lisäksi juurikin lenkkireittien varrelle sijoittua kokeilemaan, pysyisivät hölmöläiset edes omilla pihoillaan sitten. Eiku.. sittenhän saattavat naaapurit hoksata!
Raivotautirokote käytiin hakemassa, jos nyt ei tarvitsisi vähään aikaan juosta eläinlääkärissä, vaikka se pikkumustan mielestä onkin aivan ihana paikka. Eritoten arvostaa lekurin jemmoista aina kaivamia peuranaksuja. Painoa on tällä hetkellä hieman päälle 11kg ja hampaat käytännössä katsoen vaihtuneet. On saanut siellä lempinimen Aktiivihirmu, vissiin huvittavan kova kiire tutkimushuoneeseen joka kerralla. Nyt oli eri lekuri, joka vaikutti yllättyneeltä kun Maikkis antoi kiltisti katsoa hampaat, väännellä ja käännellä. Miksei, onhan se ihanaa kun vieras huomioi.
Lekurin jälkeen harjoiteltiin pitkästä aikaa bussilla kulkemista ja ”keskustassa” kävelyä, jotka sujuivat odotettua paremmin. Täytyy taas yrittää hieman aktivoitua, huonot kelit vain hieman veroittavat viitseliäisyyttä lähteä ihmisten ilmoille innokkaan koiranpennun kanssa, jonka mielestä kaikkea ja kaikkia pitäisi hieman tutkailla. Muutama päivä oli hieman lunta ja pakkasta täällä etelässäkin, mutta nyt ollaan taas toistaiseksi näemmä siirrytty takaisin loskaan. Erityisen ihanaa on, kun loska jäätyy ja lenkkipolut ovat peilikirkkaan, rosoisen jään peitossa. Kävele siinä sitten kuin paraskin nivelrikkoinen mummo. Koirakin katsoo perään että mikä tuota vaivaa. Tämän vuoksi olenkin suosiolla kävellyt asfalttiteitä ainoalle lähietäisyydellä olevalle turvalliselle irtipitopaikalle ja antanut riehupetterin juosta kantojen ja risujen seassa pahimmat höyryt pois ennen töihin lähtöä.
Ilmoitin itseni ja Maikin Snautserikerhon järjestämälle pentukurssille. Kiva on tavata muita snautserinalkuja, saa nähdä onko Maikki se vanhin ja kurittomin osallistuja. Odotan jo innolla uutta tekemistä ja uutta motivaatiota, tämä jatkuva pimeys ja loska tekevät lenkeistäkin vähän tylsiä ja innottomia, kun tuntuu että vain vapaapäivinä ehtii valoisaan aikaan ajan kanssa ulkoilemaan ja harjoittelemaan.
Mutta nyt nukkumaan, Maikki onkin tuossa jo tovin vedellyt sikeitä pitkästä aikaa tapahtumarikkaamman päivän jälkeen.
Snautserimaista 