Murkku/mörköikä 10kk-synttäreiden kunniaksi?

Nyt tuntuu olevan jotain murkku- tai mörköiän tapaista ilmassa, Maikki reagoi ihan ihmeellisiin asioihin ja muutamat jo opitut asiat ovat ilmeisesti tauolla. Tänään aloitti esimerkiksi lenkin haukkumalla nurmikentällä aurinkoa ottavaa tyttöä. Oli ilmeisesti kauhean epäilyttävää.. Paras tapaus oli eräänä päivänä lintubongarin keskelle hiekkatietä jättämä reppu, voi auta armias sitä huutoa. Varsinkin iltaisin tuntuu olevan herkempi reagoimaan, ja viime aikoina ihan takaapäin kuuluvat hiekkatien äänet ovat saaneet kauluksen pystyyn ja kommentointia osakseen. Toivottavasti menee ohi ajallaan, täytyy vain kiinnittää huomiota omaan käytökseeni, etten vahingossakaan vahvista varsinkaan takaapäin tulevien jännittämistä. Yhden kerranhan meidän päälle ajoi talvella fillari, jonka jälkeen Maikki alkoi selkeästi vilkuilla taakseen ja reagoida negatiivisesti fillareihin. Tilanne on nyt jo paljon parempi, välillä tuntuu kuitenkin, että tilanne laukeaisi parhaiten jos yrittäisin pitää itseni mahdollisimman neutraalina enkä reagoisi sen kummemmin. Pääpointti (=ei saa ajaa takaa) vaikuttaisi nimittäin olevan ymmärretty, nyt pitäisi vain saada turha reagointi ja hösellys loppumaan.

Maikki on kyllä tokoliikkeitä harjoiteltaessa niin hauska. Kun mennään esim. hiekkakentälle ja hoksaa, että nyt harjoitellaan saa aivan omanlaisensa ilmeen ja tekee aivan innoissaan. Vähän liiankin innostuneesti, varsinkin maahanmeno liikkeestä on vielä täysin pelleilyasteella. Keskittyy ihan uskomattoman hyvin, niin kauan kuin sitä kestää – yleensä hyvin vähän aikaa. Sitten nuuskitaan maata, ihmetellään ympäriltä kuuluvia ääniä, tänään heilutti häntää nuorten äänille vaikkei edes nähnyt ketään. Toivottavasti Snautserikerhon tokokurssi jatkuu taas syksyllä, päästään naurattamaan (tai kauhistuttamaan) muita osallistujia ja kouluttajaa. Jonkilaiselle jälkikurssille tuo pitäisi myös saada, ehkä tällä viimeisellä kesälomaviikolla saisin varsinaisesti jotain aikaiseksi kyselyiden suhteen (laiska emäntä!).

Yhtenä iltana törmättiin puskassa nukkumassa olleeseen kyynpoikaseen. Maikkis osoitti olevansa ihan tyypillinen snautseri – ensin hyppäsi varmaan kaksi metriä ilmaan kyyn sihistessä aivan vieressä, ja eikun uudelleen olisi pitänyt päästä puskaan tutkimaan tarkemmin. Kun en päästänyt, katsoi parhaaksi muutamalla vakuuttavalla haukahduksella kertoa matelijalle, ettei sen huominen ollut Maikin suopeudesta kiinni. Oli hyvä muistutus myös mulle, että noita hölmöjä nuoria saattaa löytyä yllättävistäkin paikoista, tämäkin oli kerällä vain alle kahden metrin päässä isosta kävelytiestä. Kyllä tarkastutti tuokin tapaus taas nitrojen tehon. Muutoin ollaan selvitty yhdellä ampiaisenpistolla, punkkeja on vähentänyt reippaasti Lemmikkipalstoilta löytynyt ohje timjami-laventeliseoksesta.

Uskomatonta mutta totta, uusia kuvia! Tältä päivältä Otaniemen rantareitiltä, Maikki 10kk: