Sadelenkki ja tehosterokotus

Kävimme Maikin kanssa tänään tehosterokotuksissa, enää olisi sitten rabies kuukauden päästä. Eläinlääkärissä oli taas aivan ihanaa, kun kaikki tädit rapsuttavat ja makupalojakin saa vain paikoillaan istumisesta. Itse rokotuspiikkiä Maikki ei reagoinut tällä kertaa ollenkaan, oli liian kova kiire makupalojen kanssa. Eläinlääkäri totesi Maikkiksen terveeksi, vilkkaaksi (niinpä..) pennuksi, jolla näemmä on aikamoinen hoppu kasvaa isoksi snautseritytöksi. Alahampaat ovat alkaneet vaihtua ja painoakin on karvan päälle 8 kiloa.

Kävelimme tihkusateessa koirapuistoon, ja Maikki pääsi leikkimään kymmenkuisen beagletytön kanssa. Vauhtia riittikin, ensimmäistä kertaa niin että Maikkinen jäi juoksukisassa kakkoseksi. Koirapuistosta lähtikin mukaan mustan sijasta ruskea koiranpentu, tihku kun yltyi varsinaiseksi sateeksi ja beagle pyöritti snautserin aika monta kertaa hiekassa yltympäriinsä. Kiva reissu oli kuitenkin, ja niin väsyttävä että Maikki kulki koko matkan kotiin kiltisti remmi löysällä mun vieressä. Ei tainnut enää olla energiaa vetää mihinkään suuntaan.

 

Sisäsiisteysopettelusta voisi päivitellä sen verran, että vaikuttaisi menevän oikeaan suuntaan. Aamuisin rutiiniksi on muodostunut mahdollisimman pikainen toimenpide, eli emännälle jotenkuten säädyllisesti vaatetta päälle ja sukkasilteen alas, koska muutoin se ensimmäinen pissa tulee kyllä sisälle. Ihmettelen miten tuo jaksaa nukkua koko yön kun kuitenkin ilmeisesti nukkuu myös suurimman osan ajasta kun olen töissä, mutta öisin tulee äärimmäisen harvoin mitään sisälle. Ymmärtäähän sen ettei kahdeksan tunnin jälkeen pysty pidättämään enää, joten tämä on osoittautunut ainoaksi tavaksi saada eka pissa ulos. Onneksi asutaan ekassa kerroksessa.

Työpäivien aikana (pisimmillään 9 tuntia) tulee yleensä yhdet tai kahdet, joskus harvoin kolmet pissat. Yleisimmin koko päivän aikana tulee ehkä yhteensä neljät tai viidet pissat sisälle, kakkoja enää todella harvoin. Yleensä tekee kakat heti kun mennään ulos, kikkare kerrallaan. Terveisin nimimerkki kakkapussien suurkuluttaja. Tuntuu että papereista luopuminen ja etikan käyttäminen, sekä tietenkin ahkera siivous ovat jonkin verran auttaneet sisäsiisteyden sisäistämiseen. Täytyy myöntää etten juokse tuon kanssa koko aikaa pihalla, oikeastaan lähinnä jos herää unilta tai selkeästi pyörii eteisessä levottomana. Vahinkoja sattuu eikä se maailmaa kaada. Iltalenkin aikana tekee kuitenkin yleensä useammat pissat ja nykyään on ottanut tavakseen käydä myös tuossa nurtsilla rapun edessä ennen sisäänmenemistä, mistä saa kyllä joka kerta vuolaat kehut.

Muutenkin tuntuu että oman relaamisen myötä moni asia sujuu kuin huomaamatta paremmin. Kyllähän tuo edelleen innostuu ja yllättäviä tilanteita sattuu jossa sitten ei kumpikaan oikein reagoida ohjekirjan mukaan, mutta suurimmaksi osaksi menee hyvin ja Maikin kanssa on kiva kulkea ihmisten ilmoilla. Eilen illalla jopa ohitti yhden koiran keskittymällä muhun ja tottelemalla ohi-käskyä, eikä vetänyt koiran luokse, mikä on aika ennenkuulumatonta. Jes. Positiivista musta on se, että vaikka joka päivä tulee tilanteita joissa olisi korjattavaa, on myös tilanteita jotka menevät aivan nappiin.

Tällä hetkellä harjoitellaan seuraavia juttuja, jotka Maikki osaakin aika hyvin: istu, paikka, maahan, tänne, irti, vapaa, pois, ohi, sekä vetämättä hihnassa kävely ja pysyminen oikealla puolella. Ja tietenkin kuuluisa ikävä ei-käsky joka kuuluu aina kun Maikki kohtaa parhaimmat ystävänsä vessaharjan ja rikkakihvelin. Huoh.

Advertisement

Reissu rannalle

Kuvat ovat alkuviikolta Westendistä, kävimme heittelemässä palloa rannalla ja kävelimme rantateitä pitkin. Oli ehkä vähän turhan pitkä reissu, joten tulimme bussilla kotiin. Maikki kulkee nykyään itse sisään ja ulos matalalattiaisissa busseissa, ja istuu suurimmaksi osaksi kiltisti paikoillaan lattialla. Kiva reissu oli kuitenkin ja tekee varmaan Maikillekin hyvää kulkea välillä muitakin kuin samoja hiekkateitä pitkin.

Nyt on isänpäivät juhlittu, Maikin läsnäolo tuntui olevan se lahjoista paras. Saipa oman isänpäivänakinkin, joka tietenkin rituaalinomaisesti hierottiin läpikotaisin partakarvoihin ennen autuaannäköistä syömistä. Samanlaisen reaktion aikaansaavat myös mm. lampaankorvat ja porsaan sydän. Joku naapuri oli pihalla todennut isälleni snautserin olevan siitä niin ihana rotu, että ovat vielä kuusivuotiaina aivan pentumaisia. Totesimme hetken tuumailun jälkeen yhteistuumin toivovamme Maikkiselta ehkä kuitenkin astetta varhaisempaa aikuistumista..

Välillä saa olla kyllä hermoja repimässä tuon pennun kanssa, kun tuntuu että asiat menevät päähän ja valuvat sieltä ulos samalla vauhdilla. Esimerkiksi fillareiden ohittaminen saattaa sujua aivan loistavasti, ja sitten heti seuraavaksi tuo vouhkaakin aivan mahdottomasti penteleen rakkineiden perään. Useamman kerran saa harjoittaa intensiivistä sisään-ulos-hengitystaktiikkaa oman rauhallisuutensa säilyttämiseksi. Tähän kun lisää jatkuvan ulkona juoksemisen sisäsiisteysopetusyrityksissä ja tuon tapauksen omituiset tempaukset, alkavat hermosauhut kuulostaa hyvältä idealta. Jos vain polttaisi.

Nyt lattialla makaa kohtuullisen väsynyt snautserinpentu kyläilyn ja nuoren bichonin kanssa riehumisen jälkeen. Onneksi maanantain jälkeen on pari päivää vapaata niin on aikaa (=jaksamista) paneutua jälleen enemmän ohittamisen harjoitteluun ja muihin aktiviteetteihin. Suurimmaksi osaksi ohittaminen sujuu aivan loistavasti ohi-käskyllä ja namilla remmi löysällä, ainoastaan ollessaan todella innostunut tai nuuskiessaan jotain antaumuksella ei reagoi. Koirien ohittaminen tosin vaatii vielä paljon harjoittelua. Kokonaisen grillatun broilerin heiluttelulla Maikin nenän edessä saattaisi saada sen huomion pysymään mussa toisen koiran ollessa ohitusetäisyydellä. Täytyy varmaan ensialkuun siirtyä aina sivummalle ja koittaa palkita Maikkia kontaktin ylläpidosta. Maikki tulee onneksi hyvin juttuun kaikkien kanssa eikä näyttäisi saaneen huonoja muistoja riipakseen vaikka noita remmirähjiä kohtuullisen paljon on vastaan tullutkin.

Vieraisilla

Maikkisella on ollut seremoniamestarin viitta päällä viimeiset kaksi päivää. Sunnuntaina vietettiin allekirjoittaneen myöhästyneitä synttäreitä täällä kotosalla (tosiasiallinen juhlien järjestämissyy oli kuitenkin Maikki, sukulaiset ja tuttavat kun ilmoittivat että karvalasta täytyy päästä tutkimaan ihan face-to-face) ja tänään käytiin pyörähtämässä kirjastolaisten taukohuoneessa viihdyttämässä faijan duunikavereita. Maikkihan on sitä mieltä että kaikki ihmiset ovat ihania ja luultavasti parempia vaihtoehtoja kuin komenteleva emäntä, joten partasuti on ollut onnessaan, etenkin kun sunnuntaina pääsi riehumaan oikein kunnolla pienen Stella-tytön kanssa.

Sunnuntai varsinkin oli aikamoisen intensiivinen kokemus, eikä aluksi meinannut tassu nousta. Aikamoisen rauhallista meno on tälläkin hetkellä, aamullakin kun käytiin kaivamassa kuoppia mutakeolla ja juoksemassa vähän hepuliralleja. Tai Maikki juoksi ja meitsi istui kivellä silmät ristissä. Nukkukoot ja sulatelkoot tuossa jonkin aikaa, on saanut niin paljon kehuja ja rapsutuksia että ihme jollei hetkellisesti ego kasva omakotitalon kokoiseksi. Tosin ylpeähän tuosta täytyi olla, rauhallisesti käyttäytyi ja pullatkin jätti pöydälle.

Viime aikoina tärkeimmäksi paikaksi on muodostunut eteinen, koska Maikki on todennut, ettei sitä sisällä oikeastaan ole järkeä olla. Kotiin tullessa käydään syömässä ja juomassa, tarkistetaan että possu ja jänis ovat edelleen tallella (tärkeimmät lelut) ja siirrytään valmiusasemiin välioven eteen. Koska reaktiota ei yleensä synny 5 minuuttia kotiintulon jälkeen, rupeaa pikkuparta yleensä heittelemään lenkkareita ja takkeja lattialle. Kyllä mä vähemmälläkin ymmärrän, että koti on oikeastaan vain syömistä ja yöllä nukkumista varten, muutoin voitaisiin olla ulkosalla vahtimassa mustarastaita.