Pieni lenkkireissu Kökkeliin

Tänään käytiin kahdeltatoista loppuneen työpäivän ja kauniin syyssään kunniaksi Maikin kanssa vierailla kulmilla lenkkeilemässä. Hyppäsimme bussiin ja lähdimme Kökkeliin (=Kauklahti, Köklax) saakka etsimään mukavia metsäpolkuja. Maikkis oli jälleen elementissään, ja emäntäkin kiitti mielessään jotakuta hoksaavaista joka oli kiinnittänyt lammen rannalla sijaitsevan männyn oksaan pitkän narun. Siinähän snautseri ähisi vetäessään ja riehuessaan. Minä nautin muusta ympäristössä vallitsevasta rauhasta..

Takaisin tultaessa Maikkia kohtasi varsinainen onnenpotku sen päästessä viilettämään täydellä vauhdilla cockerspanieli Tyynen kanssa. Ensimmäistä kertaa sai juosta aivan vapaana koirakaverin kanssa, ja kyllähän tuo silminnähden nautti. Vauhti oli sellainen että maa vain tutisi eikä olisi millään malttanut lopettaa vaikka väsymys alkoi jo painaa jalkoja. Ihmeellisintä oli kuitenkin, että juoksi kutsusta luokseni ja antoi kiinnikin aivan kiltisti. Ehkä ensi kerralla nämä kaksi yhdistyvät yhdeksi toiminnoksi, mutta jo tähänkin olin tyytyväinen ja jopa yllättynyt.

Nyt on myös junalla matkustamista kokeiltu, bussillahan tuo on kulkenut aivan ensimmäisistä viikoista. Yllättävän rauhallisesti suhtautui ohimeneviin ihmisiin, Maikki kun on sitä mieltä että kaikki ihmiset ovat ihania ja kaikkia täytyisi moikata. Tätä täytyy vielä harjoitella, eli joku päivä on edessä myös tutustuminen Tapiolan keskustaan ja siedätyshoito suureen määrään ihmisiä, josko alkaisi ymmärtää ettei kaikkia vain voi moikata. Tässäkin alkaa tosin näkyä jo hieman rauhoittumista ja tottumista, uskon että osa innokkuudesta niin ihmisiä, fillareita kuin autoja kohtaan johtuu ihan vain pennun päättömyydestä. Eiköhän tuo jossain vaiheessa itsekin jo totea, ettei noi nyt niin kummoisia oo, joka päivä noita samoja näkee..

Tänään onkin ollut aika rauhallinen snautserinalku kotosalla, hereillä ollessaan kotona on lähinnä keskittänyt energiansa naudan putkiluun narskutteluun. Tuntuu kuin sisäsiisteyskin olisi ottanut harppauksen eteenpäin, viime aikoina ei ole vahinkoja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta tullut kuin enää yksinolojen aikana, keskimäärin kaksi lätäkköä seitsemän tunnin aikana. Liikuttavinta on se, että vetää yksinollessaankin ulkoilutakkini lattialle merkiksi hädästään, ihan kuten tekee jos olemme vanhemmillani ja haluaa ulos. Jonain päivänä kyllä varmasti löydän takkini siitä itse lätäköstä, mutta parempi että yrittää ilmoittaa.

 

 

1 thought on “Pieni lenkkireissu Kökkeliin

  1. Heippa! Löysin blogisi, mukava lukea Maikin kuulumisia 🙂 Terkkuja ja rapsutuksia T: Petra & Sulo

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s